Arvoisa puhemies,

Käsittelyssämme oleva hallituksen esitys HE 214/2026 vp laiksi metsälain muuttamisesta on tarpeellinen, mutta samalla kuvaava pysähdyspaikka suomalaisessa metsäpolitiikassa.

Tikulla silmään joka vanhoja muistelee. Tiedän, että tästä eivät ehkä kaikki pidä, mutta kun muistelen vuosia 2013 ja 2014, jolloin täällä edellisen kerran tehtiin suuria linjaratkaisuja metsälainsäädäntöön, muistan sen sokean luottamuksen, jolla silloin purettiin vanha, toimiva järjestelmä. Silloin romutettiin se sodanjälkeisen jälleenrakennuksen ja tulevaisuudenuskon pohjalle valettu perusta, jolla suomalaisten metsien kasvu ja tulevaisuuden puuntuotanto oli turvattu sukupolvien ajan. Metsänhoitoyhdistysten keskeinen asema ja merkitys talousmetsien hoidon vakaana turvaajana haluttiin romuttaa ja samalla metsän uudistamiseen, taimikoiden kehittymiseen, harvennuksiin ja ylipäätään metsänhoitoon liittyvä paikallinen neuvonta, ohjaus ja valvonta haluttiin lopettaa.

Arvoisa puhemies,

Silloin vallitsi naiivi toiveajattelu. Ajateltiin, että markkinat hoitavat. Suuret metsäyhtiöt – Metsä Group, UPM ja Stora Enso – lobbasivat voimakkaasti tämän uudistuksen puolesta. Luotettiin siihen, että kun metsänomistaja antaa valtakirjan puunostajalle, pörssiyhtiö pitää huolta metsän uudistamisesta ja taimikoista.

Mutta mehän tiedämme, miten tässä hallitsemattomassa bisnesajattelussa kävi. Liikeyrityksen ensisijainen intressi on tehdä tulosta ja saada mahdollisimman paljon puuta mahdollisimman edullisesti sisään tehtaaseen nyt – ei huolehtia siitä, miltä se metsä näyttää 30 tai 40 vuoden kuluttua. Yhtiö käy metsässä kerran parissakymmenessä vuodessa. Olen nähnyt että ensiharvennuksessa on  metsä hakattu niin harvaksi, että seuraavan kerran sinne on asiaa puunkorjuukoneilla vasta 50 vuoden kuluttua päätehakkuulla. Kun viranomaisvalvonta ajettiin alas, Suomen metsäkeskus pystyi resurssipulassaan valvomaan vain promilleluokkaa kohteista. Syntyi kontrollivaje, jota laskua me maksamme nyt.

Siksi tämä käsillä oleva esitys on välttämätön korjausliike. Se palauttaa vihdoin edes pieneltä osin metsänomistajalle lakisääteisen velvoitteen ilmoittaa uudistamistoimien valmistumisesta. Se palauttaa viranomaiselle näkyvyyden siihen, mitä metsissämme tapahtuu hakkuun jälkeen. On kestämätöntä, että olemme eläneet tilanteessa, jossa ei ole ollut täsmällistä varmuutta siitä, huolehditaanko metsän uudistaminen ja siihen liittyvät toimet viivyttelemättä.

Samalla esityksessä korjataan kasvatushakkuiden valvontaa muuttamalla puuston pituuden määritelmä valtapituudesta keskipituudeksi. Tämä mahdollistaa kaukokartoituspohjaisen valvonnan, jotta liian rajut ennenaikaiset harvennukset – jotka kuten tässä aiemmin kerroin ovat olleet tämän liiallisen vapauden ja lyhytnäköisen bisnesajattelun lieveilmiöitä – saadaan kuriin.

Tämä laki on askel oikeaan suuntaan, mutta se on vasta pieni korjaus siihen isoon virheeseen, joka metsänhoitoyhdistysjärjestelmän alasajolla saatiin aikaan. Suomen metsät tarvitsevat pitkäjänteisyyttä, puolueetonta neuvontaa ja valvontaa – ei pörssiyhtiöiden ehdoilla poukkoilevaa politiikkaa.

Hallituksen esitys on kannatettava, ja se on välttämätön korjausliike suomalaisen metsän ja puuntuotannon tulevaisuuden turvaamiseksi.

Puhe pidetty täysistunnossa 8.10.2026