Arvoisa rouva puhemies!
Suomessa puhutaan paljon kasvukeskusten elinvoimasta ja siitä, miten työpaikat, palvelut ja ihmiset saadaan keskitettyä kaupunkeihin. Keskustelussa kuitenkin unohtuu, että kaikki suomalaiset eivät halua asua kasvukeskuksissa: itse asiassa viimeisimmän maaseutubarometrin mukaan jopa lähes 40 prosenttia suomalaisista haluaisikin asua nimenomaan maaseudulla.
Moni yllättyy kuullessaan, että Suomen pinta-alasta jopa noin 95 prosenttia on maaseutua. Reilu neljännes suomalaisista asuu näillä alueilla vakituisesti, ja yli puolet suomalaisista asuu maaseudulla ainakin osan aikaa vuodesta. Tämän lisäksi maaseutumaisilla alueilla toimii noin 40 prosenttia Suomen yrityksistä. Näiden lukujen valossa maaseudulla halutaan edelleen asua ja tehdä töitä. Miksi sen edellytyksistä ei siis huolehdita paremmin?
Arvoisa puhemies,
Maaseudulla asumiseen ja yrittämiseen liittyy käytännön esteitä, joita ei aina tule ajatelleeksi silloin, kun asioita tarkastellaan kasvukeskuksista käsin. Haasteet liittyvät niin asumiseen, väyläverkkoon kuin tietoliikenneyhteyksiinkin. Maaseudun kiinteistöjen vakuusarvot ovat viime aikoina heikentyneet voimakkaasti, minkä seurauksena rahoituksen saaminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Tämä on osaltaan vaikeuttanut maaseudulle muuttamista. Meillä voi siis olla tyhjiä taloja ja samanaikaisesti ihmisiä, jotka haluaisivat asua niissä, mutta muutto ei onnistu.
Toinen keskeinen kysymys on tietoliikenneyhteydet. Maaseudulla on edelleen katvealueita mobiiliverkoissa, ja valokuituyhteyksien rakentaminen etenee monilla alueilla hyvin hitaasti. Toimivat viestintäyhteydet ovat välttämättömiä arjessa, mutta niiden merkitys korostuu erityisesti hätätilanteissa. Myös sähkönsaannin turvaaminen maaseudulla on keskeinen huoltovarmuuskysymys. Sekä tietoliikenneyhteydet että luotettava sähkönsaanti ovat välttämättömiä maaseudun asukkaille, yrityksille ja koko yhteiskunnan toimintakyvylle.
Rouva puhemies,
Kolmas iso kysymys on tiet ja niiden kunnossapito. Maaseudun tieverkon merkitystä ei voida arvioida pelkästään sen perusteella, kuinka monta autoa tiellä kulkee vuorokaudessa. Vähäliikenteinen tie voi olla maatilatie, metsätalouden tie tai paikalliselle yritykselle välttämätön tie. Jos tie jää huonoon kuntoon, vaikutukset eivät rajoitu vain tien käyttäjiin, ne voivat vaikeuttaa yritysten toimintaa ja heikentää koko alueen elinvoimaa. Tämä liittyy myös huoltovarmuuteen. Suomalainen ruoka ei synny itsestään. Maatalous ja koko ruoka-ala ovat maaseudun keskeisimmät elinkeinot, mutta niiden merkitys ulottuu samanaikaisesti koko Suomeen.
Rouva puhemies,
On selvää, että päätöksiä ja priorisointia tarvitaan. Keskittämistä ei kuitenkaan pidä pitää automaattisena ratkaisuna kaikkeen: ennen päätöksiä on aina arvioitava, mitä ne tarkoittavat niille ihmisille ja yrityksille, jotka asuvat maaseudulla ja haluavat jatkaa siellä asumista, elämistä ja yrittämistä. Jos lähes 40 prosenttia suomalaisista haluaa asua maaseudulla, eikö meidän pitäisi ottaa tämä toive erittäin vakavasti? Meidän tulisi pyrkiä poistamaan niitä esteitä, jotka vaikeuttavat maaseudulle muuttamista ja siellä asumista. Ei riitä, että maaseudulla asuminen on teoriassa mahdollista. Sen pitää olla mahdollista myös joka päivä käytännössä. Lopulta kysymys on hyvin konkreettisista asioista, ja viittaan siihen, mitä edellinen puhuja, edustaja Hoskonen, byrokratiasta ja sen luomista esteistä jo mainitsi: saako kodin hankittua, toimivatko tietoliikenneyhteydet ja pääseekö ylipäätään teitä pitkin liikkumaan? Näistä asioista muodostuvat maaseudun elinvoiman edellytykset. Niistä huolehtiminen on koko Suomen etu. Seuraavalle hallitukselle on iso urakka huolehtia näistä. — Kiitoksia.
Puhe pidetty eduskunnan täysistunnossa 13.10.2026